Miten tähän on tultu

Taisi olla vuosi 1983, kun allekirjoittanut tietämättään (tai ehkä tiedostamattaan) teki Lahden kauppaoppilaitoksen muutaman markkinointilinjan puolihullun kanssa  opinnäytetyönään videon mainossomistamon työpäivästä.  Sain pääroolin, ehkä johtuen taipumuksestani olla aina äänessä ja näyttämöllä, kun se vain mahdollista oli. Roolihahmoni oli hauska johtaja, joka oli taipuvainen enemmänkin hauskanpitoon kuin itse työntekoon. Ja hauskaahan meillä oli videota tehdessä, mutta opettaja ei sitä jostain syystä kovin korkealle noteerannut. Osasyynä saattoi myös olla muutamien sen aikaisen Kauppiksen opettajien pilkkaaminen videolla.

Merkonomin paperit taskussa matka jatkui armeijaan. Sieltä aliupseerikoulun santsarin viitta niskassa provisiopalkkaisen myyntirepanderin töihin kiertämään itäsuomalaisia yrityksiä ja kunnanvirastoja.  Myyntityö 80-luvulla ilman kännyköitä ja internettiä oli todellista korkeakoulua, kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Välillä lennettiin takaovesta saman tien pihalle, mutta kun menin samaan paikkaan viidennen kerran, niin pääsääntöisesti asiakas otti vastaan jo ajatuksella:” kai sillä on jotain kerrottavaa, kun tulee aina takaisin kuin väärä raha.”

Seripainamisen aakkoset

Eräänä kauniina kevätpäivänä vuonna 1986 astuin Lahdessa mainossomistamoon tarkoituksenani myydä tusseja ym. toimistotavaraa . Se oli sitten siinä!  Ko. yrityksen ilmapiiri ja juuri markkinoille ilmestynyt ihmeellinen Gerber-leikkuri, jolla pystyi leikkaamaan tarratekstejä, vei myyntimieheltä jalat alta. Kiinnostuin niin paljon alasta, että pyörin ko. somistamossa miltei joka päivä kyselemässä milloin mitäkin. Ja kun aikani olin  ihmisiä häirinnyt, tarjosi omistaja töitä, kun muutenkin siellä joka päivä pyörin. Kahta kertaa ei tarvinnyt pyytää ja niin olivat Itä-Suomen kunnanvirastojen keskusneidit menettäneet päiväuniensa kohteen. Mutta päätökseni oli tehty ja se piti.

Aloitin suurin piirtein roskien keräämisestä, mutta samalla imin kaikkea tietoa alasta muilta tekijöiltä. Mitä enemmän alaan tutustuin, minua alkoi kiinnostamaan, kuinka kuvat valmistetaan. Niinpä oppisopimus seripainajan vakanssista oli luonnollinen valinta ennen kuin digitaalinen suurkuvatulostaminen pisti markkinat uuteen uskoon. Tutoriksi seripainamiseen sain mahtavan ihmisen ja ensikohtaaminen muistan aina:  ” Moi, mä oon Ellu ja äläkä kysy miksi. ” Ellun oikea nimihän on Pentti Tuominen ja hän on nykyisen Teamini tuotantopäällikkö.

Seripainajan paperit löytyy vieläkin taskusta ja opiskeluajan ehkä yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun  Tampereen ammattioppilaitoksessa tuli seripainamisen kurssin vuoro. Kurssin opettaja pyysi minua pitämään käytännön osuudet, kun hän, eikä kukaan muu kurssilaisista tiennyt seripainamisesta muuta kuin, että se oli kai sama kuin silkkipainaminen.

Kantapään kautta uuteen teknologiaan ja suurkuviin

Kun lamasta alettiin selviämään, tuli markkinoille elektrostaattiset tulostimet.  Se vallankumous tuli juurikin oikeaan kohtaan, jolloin oma seripainajan ammatti alkoi olla jo tiensä päässä. Tulostamiseen liittyi osana kuvien käsittely ja niihin liittyvien ohjelmien + Mac-tietokoneiden hallinta.  Muistan elävästi, kun ensimmäinen Mac tuli taloon, eikä osattu Ellun kanssa laittaa sitä suurinpiiretein edes päälle. Tilauksia oli jo sisällä ja piti vaan opetella kantapään kautta, kun ei ollut Youtubea eikä mitään muutakaan kanavaa, mistä olisi voinut hakea oppia kuvankäsittelyyn. Toisaalta se on ehkä ollut rikkauskin, kun pelkällä intohimolla ja mielenkiinnolla opetteli läpi yöt Freehandiä. Veikkaan, että sen jälkeen tulleiden Adoben ohjelmien opettelu on ollut huomattavasti helpompaa, kun pohjalla on vanha kunnon Freehand-osaaminen.

Elektrostaattiset tulostimet toivat myös mukanaan uusia tarramateriaaleja ja jälkikäsittelylaitteita, joita myös opittiin kantapäänkautta käyttämään.  Suurkuva jatkoi kasvuaan ja samoin myös sen aikainen yritys. Muutto uusiin tiloihin oli edessä,  joten oman työn kautta saadun kokemuksen ja vanhoilla myyntimiesmeriiteillä oli luontevaa siirtyä myynnin puolelle. Prosessit alusta loppuun alkoivat jo olla hallussa. Olimme ensimmäisiä suurkuvatulostajien joukossa ja suuri vastuu olikin myydä tulostuspalveluita yrityksille, joilla oli ehkä tarraleikkuri, mutta ei tulostamiseen liittyviä koneita eikä osaamista.

Materiaalipuoli on aina herättänyt intohimoa, eikä urakehitys näyttänyt lupaavalta, joten  oli aika irtisanoutua 19 vuotta kestäneestä työsuhteesta. Parin viikon loman jälkeen tulikin puhelu hyvältä ystävältä maahantuojan puolelta, jonka seurauksena pääsin ns. pöydän toiselle puolelle maailmaan, joka kiehtoi valtavasti. Kuukausi irtisanoutumiseni jälkeen huomasin olevani tuotepäällikkö vastuualueenaan auringonsuojakalvot ja päämies Ruotsissa. Siitä alkoi mielenkiintoinen ajanjakso, jolloin kiersin ympäri Suomea ja maailmaa oppimassa asioita materiaaleista ja ihmisistä.  Suurena rikkautena pidänkin kohtaamiani ihmisiä, jotka opettivat suhtautumaan esim. materiaaleihin hieman eri kulmalla kuin se miten olin niihin aikaisemmin suhtautunut pöydän toisella puolella.

Kouluttauduin maahantuojan palveluksessa myös sydäntä lähellä olevaan asiaan, joka on autojen yliteippaus. Kurssit materiaalivalmistajien kovien kriteerien ja tarkkailun alla suoritettiin Hollannissa ja Tanskassa teippailemalla autoja mitä ihmeellisimmissä olosuhteissa.  Kurssien jälkeen luotiin konsepti, joka edelleen nauttii suurta suosiota alalla, eli auton yliteippauskurssit ja autonikkunoiden tummennuskurssit.

B1G Lahti

Eräs asiakkaistani isolla Kirkolla alkoi ehdotella, että tehdäänkö jotain, missä pääset toteuttamaan omia näkemyksiäsi ja taustalle saadaan kuvantekemisen ammattilaisia. Suhteellisien pienin investoinnein saataisiin Lahteen yritys, joka voisi oikeasti menestyä paikallisessa kentässä. Homma oli selvä, kun vielä mietin, että oli syksy ja loska kelit tulossa.  Olin ajanut edellisvuotena pelkkää Lahti-Helsinki väliä 60 000 km. Kaiken lisäksi takaraivossa on aina ollut haave omien käsien jäljen näkeminen, vaikkapa teippaus rekan kyljessä. Se vaan on hienoa.

B1G Lahti Oy perustettiin 2009 syyskuussa. Vuokrattiin pieni autotalli, ostettiin Mac ja pieni jälkikäsittelypöytä.  Ensimmäisenä päivänä istuin tallissa vuokranantajan varastosta löydetyllä työtuolilla ja mietin hetken,että mitähän tuli tehtyä. Mutta onneksi vain hetken.

Ensimmäiset kuukaudet ajoin taas paljon Helsinkiin ja teippasin autoja, rakensin messuja ym. yötä myöten ja samaan aikaan rakentelin verkostoja Päijät-Hämeessä vanhojen asiakkuuksien kanssa.  Iso kiitos lähtee Luhdan ja Hartwallin suuntaan, joista löytyi vanhoja kontakteja vuosien varrelta.  Ensimmäinen kunnon tulostuskauppa kun syntyi, ei ollut edes omaa tulostinta. Mutta tilaus takataskussa soitin vanhalle työnantajalleni, joka antoi koko demotilansa tulostusarsenaalin käyttööni siihen asti, kunnes saisin ns. omat laitteet tulille.

Tilauksen toimittamiseen oli aikaa 1 viikko ja sen viikon muistan siitä, etten nukkunut ollenkaan ja kaikki läheiset auttoivat projektin läpiviennissä.  Sen verran vedettävä takaisin, että nukuin parina yönä tunnin kerrallaan, kun yhtiökumppani toi retkisängyn. Tulostimen pyöriessä ei oikein voinut tehdä muutakaan.

Aikaa kului ja oman perheen mukaantulo yrityksen toimintaan antoi uutta buustia työlle. Muutto uusiin  tiloihin tulikin nopeasti eteen ja samaan aikaan emoyhtiön laajennus Varkauteen mahdollisti taas uusia asioita. Varkaus projektina oli erittäin avartava ja oli hienoa olla mukana, vaikka suurimmaksi osaksi itse hankkeesta vastasivat muut ihmiset.

Itsenäistymisen aika, kumppanien avulla

Omaan tekemiseen keskittyneenä aloin pikkuhiljaa huomaamaan, että ajatukset asioiden eteenpäin viemisestä olivat menossa erisuuntiin kuin mitä olin ajatellut yrittäjäksi lähtiessäni. Niinpä vuonna 2017 oli aika tehdä jotain, mitä en ollut vielä tällä alalla tehnyt. Oli aika ryhtyä Täysyrittäjäksi tai riistoporvariksi, kuten minut ikämieslätkäjengin pukkarissa ristittiin. Joka tapauksessa olin ja olen edelleen intoa täynnä uudesta mahdollisuudesta tehdä jotain uutta.  Työvuosia on vielä onneksi jäljellä.

Osakekauppa ja sitä kautta uuden alku tapahtuikin sitten suhteellisen nopeassa tahdissa. Kaupasta keskusteltiin ensimmäisen kerran kesäkuussa ja elokuussa huomasin, että kauppakirjat on tehty. Prosessissa tuli opittua paljon uutta yrittäjyydestä ja siihen etenkin liittyvistä lainalaisuuksista. Huomasin myös, miten tärkeää on käyttää asiantuntijoita.

Erityismaininnan ansaitsee uuden logon lanseeraamiseen ja tiedottamiseen liittyvät tahot.. Ilman loistavan joustavaa verkostoa mistään ei olisi tullut mitään ja tiedän ja uskon jo nyt, että  Print Team tulee kasvamaan ajatusmallilla, jossa lähiverkostot ovat tärkeässä roolissa. Isot, kasvottomat  ja miltei jo globaalit alan yritykset eivät mitenkään pysty viemään kaikkia markkinoita, vaikka ostaisivat kaiken, mikä on kaupan.

Print Teamin ajatusmalli on auttaa asiakkaitamme löytämään oikeat ratkaisut, olipa kyseessä uuden liiketilan ikkunateippaus, mainoskampanja, markkinointimateriaalin valmistus tai vaikka uuden yritysilmeen lanseeraus. Print Teamin yli 150 vuoden yhteenlaskettu työkokemus alalta ja luotettavat yhteistyökumppanit auttavat meitä palvelemaan asiakkaitamme entistä paremmin.

Kapa Eronen CEO,

Print Team